Sokkomatka suuntautui lounais-suomen suuntaan

Eläkeliiton Lohjan yhdistyksen sokkomatka 9.6.2026 tämän tiivistetyn matkakertomuksen on laatinut Liisa Varpio

Varhain tiistaiaamuna kaksi bussilastillista yhdistyksemme jäseniä lähti Kaijan suunnittelemalle sokkomatkalle. Arvuuttelu, mihin ilmansuuntaan lähdetään, alkoi tietenkin heti alkukilometreillä. Ensimmäinen kohde olikin mielenkiintoinen ja miltei kaikille uusi, nimittäin Paimion Parantola, joka oli Alvar ja Aino Aallon suunnittelema tuberkuloosiparantola ja otettiin käyttöön v. 1933. Nykyisin se on suosittu matkailukohde viihtyisässä mäntymetsäisessä ympäristössä. Aamukahvit sämpylöineen nautimme täällä. Tämän jälkeen meidät jaettiin kolmeen ryhmään ja pääsimme mielenkiintoiselle opastetulle kierrokselle Parantolan tiloissa.

Matka jatkui, mutta minneköhän? Taas arvailuja. Turun suuntaan lähdettiin, ohi mentiin, Naantalikin oli matkan varrella ja sieltä haimme pikaisesti oppaan ja jatkoimme sokkomatkaa. Ensimmäinen sokkokohteemme oli Herrankukkaro Rymättylän Röölässä. Herrankukkaro on vanhan kalastajatilan ympärille rakentunut omaleimainen, elämyksellinen kokous- ja virkistyspaikka erilaisine ja erikoisine majoitus- ja sauna- ynnä muine rakennuksineen, joista osaan pääsimme tutustumaan sanavalmiin oppaan johdolla ja kuulimme alueen historiaa ja nykyaikaa. Täällä söimme maukkaan ja runsaan saaristolaislounaan.

Vielä oli tulossa uutta nähtävää ja kuultavaa. Bussit ohjattiin kahteen eri suuntaan Herrankukkarosta lähdettäessä, mutta minne? Toisen bussin määränpää osoittautui olevan Rymättylän Pyhän Jaakobin kirkko, jossa oppaamme kertoi kirkon historiasta.

Mihinköhän se toinen bussi mahtoi mennä? Palasimme Rymättylän kirkolta samaa tietä takaisin Herrankukkarosta lähdettyämme uuteen kohteeseen. Matkalla vastaan tuli toinen busseistamme, mikä oli nyt menossa Rymättylän kirkkoon tutustumaan, tietämättä etukäteen kohteesta. Meidän piti vielä arvuutella, missä tämä toinen ryhmä oli ollut. Pianhan se selvisi, että he olivat tutustuneet oppaaan johdolla Röölässä sijaitsevan Suomen Sillikonttoriin, mikä on Suomen ainoa sillitehdas. Sillit ja silakat valmistetaan siellä käsityönä. Nyt oli meidän vuoro tutustua paikkaan. Siellä on myös mielenkiintoinen Silliperinnemuseo Dikseli sekä Myllymuseo. Dikseli on työkalu, jolla sillitynnyrit laitettiin pyyntialuksella tiiviisti kiinni. Tulipahan ostettua useita erilaisia artesaanisillipurkkeja kesäperunoiden höysteeksi, maukkaita olivat.

(Whatsapp -kuvia Dikselistä, mm. naiset sillejä valmistamassa sekä kalastajat työssään)

Viiimeinen sokkokohde kotimatkalla oli kahvipaikka ja se oli St1 Halikossa.

Matkailu hyvässä seurassa avartaa ja virkistää ja herättää uteliaisuuden. Kaijalle suurkiitos sokkomatkan toteutuksesta.

Liisan mielenkiintoisia kuvia saa TÄSTÄ LINKISTÄ video muodossa